Hevosen ruoansulatuskanava on sopeutunut käyttämään suurta määrää karkearehuja, väkirehulla on vähäinen tai olematon rooli hevosen rehustuksessa.
RAVINTEET TASAPAINOON
Harrastehevosen
energiantarve saadaan helposti täytettyä usein jo pelkällä
heinäruokinnalla. Silti lihavakin hevonen voi kärsiä vakavista
ravintoainepuutoksista. Miten tämä on mahdollista? Usein kuulee
sanottavan, että kevyessä käytössä olevat tai joutilaat hevoset
pärjäävät pelkällä heinällä ja pienellä määrällä kivennäistä. Vaikka
energiantarve täyttyy tai ylittyy, pitää ymmärtää, että hevoselle voi jäädä
paljonkin puutoksia tärkeistä ravintoaineista.
Keskieuroopassa viljelty heinä on ravinteikasta ja sisällöltään hyvin
erilaista, kuin suomalainen heinä. Pohjoismaissa maaperä on köyhempää,
joten täällä viljelty heinä ei sisällä yhtä paljon ravinteita, kuin
rehevillä mailla viljellyt heinät. Heinä tarvitsee aina täydennystä
kivennäisten, hivenaineiden ja vitamiinien osalta etenkin
sisäruokintakaudella. Olisi hyvä, jos heinää täydentävä lisäruokinta
olisi sopeutettu pohjoismaiseen heinään, eli pyrittäisiin ravinteiden
tasapainoon meidän olosuhteissamme. Tämä voi olla haastavaa pelkällä
peruskivennäislisällä. Todellisten haasteiden edessä ollaan, jos hevosen
heinän määrää joudutaan rajoittamaan lähelle minimiä. Tällöin pelkkä
kivennäislisä ei useinkaan riitä edes tärkeimpien kivennäisaineiden
päivittäisen tarpeen kattamiseksi, hivenaineista puhumattakaan.
Vuosien kuluessa ollaan tilanteessa, jossa hevonen on pulska, mutta sen karva on väriltään himmeää, kiillotonta ja hilseilevää. Kavioiden kunto heikkenee ja iholla saattaa esiintyä kutinaa, rupia ja haavat paranevat hitaasti. Myös jouhet lyhenevät ja tuntuvat karheilta. Karvapeitteeseen tulee herkästi hankautumia. Ravintoainepuutokset saattavat myös johtaa ruoansulatuksen ja aineenvaihdunnan sekä hormonaalisiin häiriöihin. Ravintoainepuutokset ja myös niihin liittyvät häiriökäyttäytymiset, kuten maan syönti ovatkin yleisiä juuri alkuperäisroduilla, kevyellä käytöllä olevilla hyvillä rehunkäyttäjillä.

MONIPUOLINEN RAVINTO
Yksipuolinen ravinto ei ole kenellekään hyväksi. On itsestään selvää, että emme ajattele oman ravitsemuksemme olevan kohdallaan, jos joka päivä syömme saman einesaterian ja otamme monivitamiinitabletin korvaamaan puuttuvat ravintoaineet.
Sama pätee hevosen ruokinnassa. Hevonen hyötyisi huomattavasti siitä, että sen ruokavalio koostuisi erilaisita luonnon raaka-aineista. Monilajikkeinen karkearehu luo monipuolisen suolistomikrobikannan, joka ei pienimpiin rehun laadunvaihteluihin reagoi. Erilaiset rehukasvit, yrtit ja hedelmät tuovat hevosen rehustukseen tarvittavaa monipuolisuutta ja ravintoaineita raaka-aineiden sisältä, eikä ainoastaan lisättyinä synteettisinä aineina.
Katso siis aina rehun raaka-aineluetteloa, mitä laajempi on valmistusaineiden kirjo, sen monipuolisemmasta rehusta on kyse.
ORGAANISET RAVINTOAINEET
Luonnon
voima on rehun raaka-aineiden sisällä. Hevonen pystyy kasvissyöjänä
hyödyntämään parhaiten kasviperäiset ravinteet. Aina heinä ei riitä,
vaan joudutaan käyttämään lisärehua, joka sisältää kivennäiset ja
hivenaineet joko epäorgaanisessa tai orgaanisessa, eli kasviperäisessä
muodossa.
PUUTOKSIA RUOKINNASSA?
Yllä olevissa taulukoissa esitetään ruokinnan ravintosisältö 500kg painavalle esimerkkihevoselle, jonka käyttö on kevyttä. Ensimmäisessä kuvaajassa näkyy ravinteet, jotka hevonen saa, kun sille annetaan 10 kg heinää. (Esimerkissä on käytetty v.2021 omaa heinäanalyysiä, jossa sokeri on 80 ja SRV 91) Kuten kuvaajasta voi huomata, on energian saanti sopivalla tasolla, mutta useat tärkeät ravinteet jäävät reilusti alle 100% pystyviivan.
Keskimmäisessä kuvaajassa 10kg heinämäärä on täydennetty riittävällä määrällä hyvälaatuista kivennäisvalmistetta sekä pienellä määrällä matalaenergistä väkirehua. Tämä kuva näyttää tasapainoisen ruokinnan, jossa kaikkien ravinteiden saanti täyttyy melko tasaisesti.
Viimeisessä kuvaajassa heinän määrää on nostettu ja hevonen alkaa lihoa. Heinäruokintaa on täydennetty 1,5 dl peruskivennäistä, mutta se ei selvästikään riitä täyttämään esimerkkihevosen ravitsemuksellisia tarpeita. Tämä viimeinen esimerkki on valitettavasti hyvin yleinen tapa ruokkia harrastehevosia. Hevonen pulskistuu ja tuntuu, että se ei todella tarvitse muuta kuin tallin peruskivennäisen. Silti sillä on vakavia puutteita mm. kuparin, sinkin ja e-vitamiinin saannissa.
SUORITUSKYKY
SUORITUSKYKY vaatii ruokinnan suunnittelua. Jos hevosen on suoritettava ylläpitovaatimuksia enemmän, heinän energia ja proteiini ei yleensä enää riitä, vaan tiivistetty rehulisä on tarpeen. Kilpailevalla hevosella on myös suuremmat vaatimukset kivennäisten ja vitamiinien suhteen.
Ruoansulatuskanavan toiminnan vuoksi tärkkelyksen ja siten viljapitoisuuden ei pitäisi olla kovin korkea. Vaihtoehtoisia energianlähteitä ruokinnassa ovat kuidut, öljyt ja öljypitoiset kasvit. Tämä vähentää riskiä sulamattoman tärkkelyksen pääsemisestä paksusuoleen, missä se voi johtaa ruoansulatuskanavan häiriöihin, liialliseen happamoitumiseen ja vaarallisiin aineenvaihduntahäiriöihin.
Suorittava hevonen saattaakin liian tärkkelyspitoisella ruokinnalla alkaa laihtua. Käyttäytymishäiriöillä hevonen saattaa ilmentää vatsavaivojaan tai epämukavaa oloa.
MONIMUTKAISTA?
Monipuolisen ravinnon tarjoaminen hevoselle ei tarvitse olla monimutkaista. Yksinkertaisinta nykypäivänä on valita yhdestä rehumerkistä omalle hevoselle valmistajan suosittelema ruokintasuunnitelma. Useiden valmistajien rehuja ei tulisi käyttää yhdessä, koska niihin lisätyt aineet eivät määrältään ja sekoitussuhteiltaan sovi yhteen. Rehuvalmistajan suosittelemaa annostusta kannattaa noudattaa ja valita hevosen käyttötarkoitukseen sopiva rehu valmistajan ohjeen mukaan.
Mikäli hevosen energiantarve ei kohtaa rehuvalmistajan annostusohjeen kanssa, kannataa valita toinen rehumerkki, eikä syöttää samaa rehua erilaisella annostuksella. Joidenkin ravinteiden ali- tai yliannostuksella voi olla hevoselle vakaviakin seurauksia.
Esittelen näillä sivuilla omille hevosilleni käyttämiäni rehuja, joista tulee erityisesti esille St.Hippolyt rehut. Olen vaikuttunut vuosikymmenten kokemuksesta yhdistää vanha saksalainen perinne käyttää erilaisia luonnon yrttejä hevosten terveyden edistämiseksi sekä jatkuva nykyaikainen kehitys tuottaa rehuja, jotka edistävät hevosen ruuansulatuskanavan terveyttä ja mahdollistavat siten parhaan mahdollisen hyödyn hevoselle.
St.Hippolyt rehujen käytössä Suomessa neuvoo eläintieteiden tohtori Elena Autio, jolla on useiden vuosien kokemus hevosten ruokinnasta ja sen tutkimustyöstä.
Älä epäröi ottaa yhteyttä, neuvonta on ilmainen! ea@hippolyt.fi